"Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemaan.
Ota kädestä kiinni, tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan miten aurinko laskee puiden taakse,
ja saa taivaan punertamaan.
Minä olen vielä pikkuinen,
ja siksi tahtoisin oppia tään maailman paljon paremmin,
ja kun mä sitten joskus olen aikuinen niin toivon,
että oppimasta koskaan lakkaa en..."
Ystävyys, se tarkoittaa niin monta asiaa. Ystävyys on luottamusta, rehellisyyttä, päättäväisyyttä, iloja ja myöskin niitä suruja, yhteisiä muistoja ja kaikkea muuta. Ystävistä ja muutenkin kavereista on tullu mulle tosi tärkeitä viime aikoina. Vaikka oon menettäny ystäviä, olen myös saanut tutustua ihan mahtaviin ihmisiin viimeisen puolen vuoden aikana ja se on muuttanu mua tosi paljon. Harvemmin minäkään ystävieni ja kavereidenin kanssa puhun meidän välisestä ystävyydestä. Se tulee kuin luonnostaan ja se on luonnollista.
Minulla on paljon kavereita ja ystäviä ja oon muutenkin tosi sosiaalinen ihminen (niin aikakin kaikki sanoo) :) mutta kyllä mä oon. Otetaanpa vaikka esimerkki: ensimmäinen keisko syksyllä, en juurikaan jännittänyt sitä, vaan rohkeasti tutustuin uusiin ihmisiin ja oon saanu seurakunnan kautta niin mahtavia ystäviä ja hyviä kavereita, että mun elämä olis ihan erilaista jos en olis sinne lähtenyt.
Kyselin joiltaki mun kavereilta ja ystäviltä, että minkälaisena ystävänä ne mua pitää ja tämmöstä kommenttia tuli:
"No oot ilonen ja mukava. Sulle voi kertoo kaikkee luottamuksellista ja suhun voi luottaa. Toisaalta (ei millään pahalla) joskus vähän rasittava kun näitä viestejä tulee ja sit jos ei kerkee vastaa niin hyökkäät päälle Mut ei se silleen oo niin vakavaa en vastaa jos en kerkee. :)" (poika)
"No sä oot tosi mukava ja semmonen ihana ja jaksat kuunnella ja auttaa! sulle on helppo puhua ja sillai! c:
Kiitos kaverit ku jaksoitte vaivautua. :)
Ja vielä lopuksi muistakaa että ystävyys on elämän akku,
joka auttaa jaksamaan. <3 :)
